Naamallani on ihmeellinen virne koko ajan. Yksi syy virneeseen on hyvä ystäväni, jolla on ollu tosi kivaa eilen ja tänään. Joskus tuntuu etuoikeutetulta, että niin moni haluaa jakaa elämästään palasia minun kanssa. Saan monista ystävien tarinoista hyvät naurut varmasti vielä kiikkutuolissakin... :)

Juhannus meni tosiaan töissä, mutta varsin mukavissa merkeissä. Btw, pituushyppääjä Tommi Evilän pakarat näyttävät parinkymmenen sentin päästä vielä paremmalta kuin tv:ssä.  Haastattelin häntä kolmannen kerran, ja pidän miehen tyylistä. Hän arvostaa hyviä kysymyksiä ja vastaa kunnolla, kun kysymyksistä paistaa, että taustoja on vähän selvitetty. Meinasin kuolla häpeästä, kun seurasin kollegani haastattelua. Se meni suunnilleen näin:

• Toimittaja: Paljonkos sä nyt hyppäsitkään?
• Evilä: (Kertoo vastauksen, mutta naamasta paistaa v*tutus siitä, ettei toimittaja ole seurannut kisaa.)
• Toimittaja: Mitä muuta sulle kuuluu? Kerro nyt jotain. Uutispäällikkö sanoi, että susta pitää kirjoittaa 3000 merkkiä.
• Evilä: Olis paljon helpompi kertoa jotain, jos joku kysyisi jotain.
• Toimittaja: Niin mutta, itsehän sä parhaiten tiedät, mitä sun elämässä on. No, aiotko lähteä tästä kisan jälkeen grillaamaan? 
• Evilä: En. 
• Toimittaja: Eikö sua harmita, kun et voi viettää juhannusta?
• Evilä: Sitä voi viettää aika monella muullakin tavalla kuin grillaamalla.

Eiiiiii näin. En ole mikään urheilutoimittaja itsekään, mutta mun teki mieli pyytää Evilältä anteeks toisen toimittajan puolesta. Supernoloa. En vois koskaan mennä noin valmistautumatta haastattelemaan ketään.

Juhannustöistä vielä sen verran, että kävin aattona eräässä liikunta-/juoksutapahtumassa ja siitä intoutuneena PÄÄTIN, että ensi juhannuksena asetun kalkkiviivalle itsekin. Lupaus ei välttämättä ole suuri, sillä 3,5 km on lyhin lenkki ja sen voi kävelläkin, mutta katsotaan, mihin oma sisu riittää. Mulla ei ole ollu tässä kuntoilukuurissa vielä muita tavoitteita kuin sykkeiden laskeminen ja hyvän rytmin saaminen, mutta nyt alan laittaa pökköä pesään. Nyt se on sanottu ääneen. Apua.

Meidän juhannusvieraat oli hauskaa seuraa ja siitäkin huolimatta, että juhannukseksi varattu skumppa jäi avaamattomana jääkaappiin, mulla oli tosi kiva juhannus. Hauskanpito ilman viinaa ei siis olekaan teeskentelyä. ;) Ehdin töiden lomassa mökille veneilemään ja saunomaan yhdeksi illaksi. Lisäksi grillattiin hyvää ruokaa. Keskikesässä vain on sitä jotain.

Tänään haudutin uunissa pitkän kaavan mukaan lihapataa ylijääneistä raaka-aineista. Pistin pataan mm. naudan ulkofilettä (lähitilalta), tuoreita herkkusieniä, porkkanaa ja sipulia (lähituottajilta), valkosipulia ja tomaattia. Maistui hyvältä uusien perunoiden kanssa. Alkuruuaksi syötiin salatin kanssa grillattua kuhaa, jonka mieheni pyydysti mökkireissulla. Kesä on parasta aikaa jo näiden makujenkin vuoksi. Nam!

 

Tänään ollaan miehen kanssa levätty, tehty pihahommia, suunniteltu romanttista minireissua ja katsottu Sound of music toistemme kainaloissa.

 

Ihana fiilis tästä päivästä ja siitä, että ollaan kodissamme kuukauden tauon jälkeen taas kahdestaan! Tänään on ollut paljon rakkautta ilmassa ja siitä intoutuneena kaivoin esille lempirakkausrunoni. Ehkä muistan sen viisaudet paremmin, kun kirjoitan runon tähän ylös ja muistiin.

 

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.

Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.

Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.

Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.

Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä, vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi,

sillä ainoastaan Elämän käsi voi säilyttää sydämenne.

Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.

Sillä temppelin pilarit ovat erillään.

Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

~ Kahlil Gibran ~