Takana on kolmen päivän vapaat ja mahtavan spontaani viikonloppu. Hyppäsin perjantaiaamuna tunnin varoitusajalla siskoni ja hänen miehensä kyytiin. He olivat poimineet jousille myös toisen siskoni kolmevuotiaan pojan: määränpäänä oli Tampereen Ikea ja Särkänniemi. Mieheni ajoi töistään päästyään perässämme Tampereelle ja ajatuksemme oli jatkaa matkaa kaksin.

Vaan toisin kävi. Saimme lotvailtua Ikeassa niin pitkään, että pienen neuvottelun jälkeen päätimme buukata huoneet hotellista ja jatkaa Särkänniemeen aamulla. Kolmevuotias matkakumppanimme oli suunniteltua pidemmästä reissusta innoissaan ja tyynesti totesi puhelimessa äidilleen, että "jää Tamperrrreelle hotelliin yöksi". Se on sellainen maailmanmatkaaja ja viihtyy meidän kanssamme missä vain. Oli ihanaa nukahtaa nenätysten, metrinpötkylä minun ja mieheni välissä, ja herätä aamulla maailman suloisimpaan hymyyn ja höpötykseen. Aamun ensimmäinen kysymys (puoli sekuntia herätyskellon soiton jälkeen) kuului näin: "miten puurekat pääsee tänne Tamperrrreen keskustaan?". :) Kävimme illalla syömässä ja leikimme hotellin leikkihuoneessa. Aamiaisella lauloimme Onni-oravan mukana. Siis hieman normaalista poikkeava perjantai-ilta ja lauantaiaamu!

Näitä maisemia ihailimme illalla hotellin ikkunasta ennen hyvänyönsuukkoja.

 

Lauantaina suuntasimme Särkänniemeen, jossa kolmevuotiaalle mieluisinta taisi olla delfinaario ja laitteet, joihin sai mennä aikuisen kanssa. Mieheni testasi kaistapäisen Tornadon ja tuli laitteesta ulos niin ravistellun näköisenä, että totesimme antavamme tilaa nuoremmille... Oma suosikkini oli Koiramäki-teemapuisto, joka oli kaikesta kaupallisuudestaan ja rahastuksestaan huolimatta viihtyisä ja siisti, mukava käyntikohde.

 

Särkänniemestä siskoni, hänen miehensä ja siskonpoika lähtivät kotimatkalle. Me jatkoimme mieheni kanssa matkaa hänen lapsuusmaisemiinsa. Sain ikimuistoisen turistikierroksen. Kohteina oli muun muassa pylväs, johon mieheni veljen kieli oli jäätynyt talvella kiinni sekä tolppa, johon mieheni on törmännyt polkupyörällä ja sen seurauksena saanut aivotarähdyksen... 14,5 vuoden yhdessäolon jälkeen opin uutta miehestäni ja oli tosi romanttista liikkua paikoissa, jotka on ollu hänelle polvenkorkuisena tärkeitä.

Nautin tosi paljon viikonlopun viettämisestä fiiliksen mukaan. Liekö spontaanisuuden taustalla keskiviikkona mittariin napsahtanut uusi ikävuosi. Heittäytyminen tuntuu aina vaan paremmalta. Mikä parasta, en ole koko viikonloppuna miettinyt hetkäkään töitä tai muita velvollisuuksia.

En varsinaisesti juhlinut keskiviikkona synttäreitäni, mutta huijasimme synttäreitteni varjolla siskoni vauvajuhliin. Yllätys onnistui täydellisesti. Vietimme iltaa hyvän ruuan, kakun ja kahvin sekä hauskan ohjelman ja yhdessä nauraakäkättämisen merkeissä. Lämmintä oli melkein 30, joten koristelimme takapihan asiaankuuluvasti:

 

Toinen siskoni näpersi vaippakakun:

 

Äitini leipoi herkullisen kakun:

 

Annoimme myös pienet lahjat siskolleni. Minun lahjapussista löytyi mm. Finlaysonin Aappa-pussilakanasetti vauvalle.

 

Idea vauvajuhlista on Jenkeistä, tietenkin, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni ne harvat baby showerit on järjestetty enemmänkin ystävysten illanistujais -meiningillä. Toimii näin pohjoisessakin! :)