Salilla käyminen on niin ihanaa, että se ansaitsee oman blogipäivityksen.

Harrastin vuoteen 2005 asti säännöllisesti ryhmäliikuntaa, mutta sitten se jäi. En oikein tiedä, miksi. Viime vuosina työ on vienyt mehut niin täysin, että olen selittänyt itselleni, että epäsäännöllisen säännöllinen liikunta - lähinnä kävely - saa riittää.

Nyt on onneksi mieli muuttunut. Opintovapaani yksi tavoite oli löytää elämään uutta, nimen omaan liikunnallista, sisältöä. No, viime hetkille meni, mutta maaliskuussa tämä käänne tapahtui. Olin työpaikkani osastolla eräillä messuilla ja meidän naapuriosastolla oli paikallinen kuntosali. Sen enempää ajattelematta sanoin ääneen, että "pitäisi...". Kuntosalin energiapommi, aivan ihana nainen sattui kuulemaan ajatukseni. Seuraavana maanantaina hän laittoi tekstarin "pääsetkö huomenna kuntosalille aloitustapaamiseen?". Kun en heti vastannut, hän oli yrittänyt soittaa ja laittoi viestin vielä facebookinkin kautta. Ei auttanut muu kuin sopia treffit. Ensimmäinen käynti oli tosi hauska. Toka ja kolmas tyhmimmät, koska piti selviytyä laitteiden käyttämisestä yksin. Joskus hävettikin, kun vieressä olevat painoi täysillä ja ite ei tienny, miten päin laitteeseen olis pitäny mennä. Alussa itkin usein treenin jälkeen. En oikein edes tiedä, miksi. Toisaalta siitä helpotuksesta, että vihdoinkin teen oman oloni eteen jotain konkreettista. Toisaalta pintaan puski oudon hämmentynyt ja surullinen olo siitä, että oon astunut epämukavuusalueelle ja elämä muuttuu jollainlailla. Joskus olis helpompaa, kun ei aina ajattelisi niin paljon. :)

Alun epävarmuudesta huolimatta jäin nopeasti koukkuun. Toukokuussa pidin parin viikon breikin, koska pidettiin miehen kanssa yhteistä lomaa ja toisella viikolla teloin jalkani astumalla juostessa kuoppaan. Muuten tämän kolmen kuukauden aikana olen käyny salilla 2-4 kertaa viikossa. Hyvä minä! :) En ole ollut kertaakaan kipeänä ja nyt töihin palattuani olen jaksanu hyvin herätä kuudelta aamulla salille. Kaikkeen näköjään tottuu.

Nyt kun sykkeet on menossa hyvään suuntaan ja kroppa on tottunu muutokseen, nälkä on kasvanu syödessä. Tänä aamuna salilla mietin, että haluaisin treeniin lisää haastetta. Oon nostanu painoja voimien kasvaessa, mutta kaipaisin vinkkejä erityisestä vapailla painoilla tehtävistä liikkeistä ja myöskin tuosta sykepuolesta pitää ottaa selvää. Mikä on kolmekymppiselle naiselle hyvä syke levossa ja liikkuessa, tai kannattaako asiaa edes miettiä?

 

Täällä pienellä paikkakunnalla kuntosali meni kesäksi kiinni, mutta sinne pääsee sirukortilla. Aamutreenaaminen on mun juttu. Saan itseni hyvin hereille ja jaksan istua päätteen ääressä. Töiden jälkeen tuskin tulisi enää lähdettyä. Aamuissa on sekin hyvä puoli, että saa treenata rauhassa. Tänäkin aamuna olin siellä yksin. Aika luksusta!

Napsasin aamu-tv:n auki ja siellä oli mielenkiintoinen haastattelu suorittamisesta. Lajista, jossa suomalaiset on superhyviä. Haastateltava käski ajatella asioita eri näkökulmasta. Hänen mielestään elämää ei kannata hidastaa, pysäyttää jne. vaan tehdä asiat erilaisella asenteella. Puheissa oli mun mielestä pieni totuus. Vasta kun jäin töistä opintovapaalle, tajusin, miten onnellinen oon vakituisesta työpaikasta - vaikka se välillä stressiä ja kiirettä aiheuttaakin. Hyppy töistä opintovapaalle oli tosi hurja ja oikeastaan koko ajan kaipasin työn tuomaa rutiinia ja sisältöä elämään. Aion yrittää jatkossa muistaa, että asiat, jotka teen, teen jostain syystä, usein ihan vapaasta tahdostani. Käyn töissä, koska haluan asua mukavasti ja menen aikaisin nukkumaan, jotta jaksan herätä aikaisin salille, koska se tekee mulle hyvää. Aika korkealentoista ajatuksenjuoksua heti aamutuimaan...

Crosstrainer - my new best friend :)