Rakastan rentoja aamuja. No, kukapa ei rakastaisi. Flunssan takia en ole päässyt vieläkään salille, mutta ehkä rennosti ottaminen on tehnyt hyvää.

Olen aloittanut kaksi edellisaamua pienellä venyttelyllä. Ohjeet on uusimmasta Me Naiset Sportista. On kuulkaa vetreä olo, mutta jos minut näkee tekemässä Tervehdys auringolle (kuvitteelliselle sellaiselle) -liikettä normaalina työaamuna, nipistä pliis. En nimittäin itsekään usko, että taivun kissanselkään tai kellon viisareihin normaalityöaamuna. Mutta ainahan sitä voi itselleen uskotella, että tästä alkaa nyt uusi, uljas elämä. :)

Olen vielä tämän viikon kotona, opintovapaalla. Mies piipahti äsken lounaalla. Yllättyi iloisesti paistetusta kuhasta ja kauniisti katetusta pöydästä. Onneksi joskus on aikaa arkiromantiikkaan.

Piipahdin opintojen vuoksi Helsingissä. Rakastan sitä kaupunkia, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Joskus täällä maalla kaipaan juuri sitä, että voisi vaan hypätä ratikkaan ja mennä syömään tai lasilliselle jonnekin kivaan paikkaan. Hkissä on esimeriksi ihania tapaspaikkoja. Inhoan isoja annoksia ja kyllästyn ruokiin helposti, joten tapakset ovat lyhytjänteisen ihanneruokaa. :)

Ostin Ikeasta tämän teenkeittimen. I love it. Olen siirtynyt vähitellen kahvista teehen, ja tällä on kiva hauduttaa irtoteetä. Irtoteet on ihan oma maailmansa, enkä ole siitä vielä perillä. Mutta sen tiedän, että Hkissä olevan Pähkinänsärkijän ja erään porvoolaisen myymälän (en muista nimeä) valikoimat ei koskaan petä. Nam.

Tänään join aamuteen lempimukistani, palomiesmukista. Sain mukin saksalaisilta (komeilta) palomiehiltä haastatellessani heitä. Miehet varmistivat, etten koskaan unohda heitä. ;) Parhaimmat astiat ja huonekalut ovat niitä, joihin liittyy jokin mukava muisto.

Tässä hetkessä on hyvä olla. Älyttömän hyvä. Olen sytyttänyt monta kynttilää, katselen punertavaa taivaanrantaa, hörpin inkiväärijuomaa ja opiskelen. Ihan vähän tässä sivussa facebookaan ja päivitän blogia. Pitkästä aikaa tätä jälkimmäistä.

Bloggaustaukoon ei ole mitään syytä. Aiheita on ollut mielessä paljon, mutta ne on kaikki jääneet arjen jalkoihin. Niin kuin joskus povailin, syksy on ollut melkoinen työ- ja opiskeludeadlineineen. Mutta silti tämä syksy on ollu tosi hyvä. Ja kaunis.

 

Kummitätini sytytti päässäni jonkinlaisen ymmärryksen ja kiitollisuuden valon. Kävin hänen luonaan kuukausi sitten, olimme nähneet viimeksi yli vuosi sitten. Kummitätini soitti ja kiitti vierailusta: "Oli ihana nähdä, että selvästi voit hyvin ja elämässäsi on nyt kaikki kohdallaan." En ole kertonut hänelle mitään uupumuksestani tai paniikkihäiriöstä tai nykyisestä elämästä. Mutta läheisillä on tarkat silmät.

Aloin miettiä, että elämäni on tosiaan muuttunut paljon. Vielä kaksi vuotta sitten istuin tietokoneella 12-16 tuntia päivässä, söin ensimmäisen kerran illalla, nukuin 4-6 tuntia yössä, en liikkunut tai ulkoillut nimeksikään. Elin tällä tavalla kolme vuotta. KOLME VUOTTA! Kun kaksi vuotta sitten jäin opintovapaalle, päätin, että asiat muuttuvat. Muutos oli kuitenkin tosi hidasta. Käytin opiskeluun sen ajan, mikä ennen oli menny töihin, pysähtyminen ja jatkuvan suorittamisen lopettaminen oli vaikeaa ja eri elämän saroilla tuli uusia hankaluuksia minusta johtumattomistakin syistä. Toipuminen alkoi viime keväänä, kun vihdoin hain ja sain kunnolla apua. Nykyään käyn kuntosalilla 1-3 kertaa viikossa, ulkoilen viikottain, en ikinä jätä aamiaista ja lounasta väliin, enkä enää opiskele ja tee töitä samana päivänä eli olen tietokoneella enintään 8 tuntia päivässä. Joku voisi sanoa, että sekin on liikaa, liikuntaa on liian vähän ja plaaplaa. Ite olen tajuttoman onnellinen, että tässä hetkessä asiat on näinkin hyvin ja vielä on tilaa uusille tavotteille ja haasteille. En voi ymmärtää, miten huonosti kohtelin itseäni ja läheisiäni pitkään. Tuo tie olisi varmaan kuljettu loppuun hyvin pian, nyt sen vasta tajuan.

On tosi vapauttavaa, että elämässä on tilaa ja energiaa harrastuksille ja spontaaneille asioille. Viime viikolla otimme keskellä arkea siskonpojan yökylään, kun hän soitti ja niin kauniisti pyysi (jep, täti on heikko). Sovin pomoni kanssa, että menen töihin seuraavana aamuna muutamaa tuntia myöhemmin, jotta ehdin heittää pojan aamutoimien ja ulkoilun jälkeen kotiinsa. Jatkoin työpäivää hyvillä mielin loppupäästä, kivan aamun motivoimana. Tällaista en olisi todellakaan tehnyt aiemmin, koska ei olisi muka ollut aikaa, eikä voimiakaan.

Uupumusoireita ei ole näkyny enää pitkään aikaan. Paniikkioireista kaikki kuoleman- ja sairaudenpelot, puutumiset ja öiset sykkeennousut on jääny pois. Huimaus on vielä satunnainen vieras, mutta se on helpompi kestää, sillä nukun HYVIN. Huimausta voi myös hallita stressin määrällä. Aina asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta pitkälle voi.

Olen nyt kahden viikon palkattomalla vapaalla, jotta saan aikaa opiskelulle. En ehtinyt laittaa työpaikan ovea kiinni, kun kurkku tuntui kipeältä. Niinpä olen ollut koko ekan opintoviikon kipeänä. Ensiksi harmitti (eniten siksi, että oli tarkoitus käydä paljon salilla), mutta sitten tajusin, että hyvä näin. Saan olla kotona ja sairastaa rauhassa ilman syyllisyyttä siitä, että olen töistä pois tai en ole pois. Tämä elämänkoulu on opettanu kuuntelemaan itseä. On uskottava, että keho tietää mieltä paremmin, milloin se lepoa kaipaa. Ehkä kroppa kiittää jossain kohtaa, kun nyt sitä kiltisti kuuntelen ja keitän taikajuomaa inkivääristä ahkeraan. :)

Tuntuu, että joku lamppu (tai kynttilä) on korvien välissä syttyny. Silti tiedän, miten heikoilla ja haavoittuvainen olen. Laiva voi keikahtaa vielä toiseenkin suntaan. Ehkä juuri siksi tämä hetki tuntuu niin arvokkaalta.

Ettei menis kovin vakavaksi, kysytään tällainen kevyt kysymys: Mikä on ollut sinulle kovin oppimisen paikka elämässä?

Tästä viikonlopusta tulikin ihan kiva.

Minun piti olla Helsingissä työmatkalla, syödä sushia ja aloittaa lauantai Fazerin kahvilan brunssilla. Mutta flunssanpoikanen päätti toisin. Alkuviikolla voitin pöpön, mutta pian tilanne oli 1-1 ja sitten 2-1, flunssalle. Pysyin vaakatasossa perjantain ja lauantain ja onneksi tänään sunnuntaina on ollut energiaa pieneen puuhasteluun ja pääsen huomenna töihin.

Eilen päätin, että en jaksa enää makoilla ja kokkasin meille herkkuillallisen. Pakastimesta löytyi possua ja itse noukittuja kanttarelleja. Niistä syntyi sienillä täytettyjä possurullia. Lisukkeeksi valmistin pannujuureksia ja punajuuri-vuohenjuustopaistosta. Taivaallisen hyvää (vaikka kuva kertoo ehkä toisin, heh)! Punaviini on vähemmin mainostettu flunssalääke, mutta toimii. :)

Mies oli ihana ja siivosi kodin. Viikonloppuna on taas tuntunu erityisen onnelliselta asua tässä omassa kodissa, pienessä yksikerroksisessa puutönössä. Miten paljon ikävöinkään juuri näitä kotihetkiä, kun 1,5 vuotta asuttiin poissa. En lähde tästä talosta enää kuin kantamalla ja siihen tuskin kukaan pystyy. :) Olen nauttinut tosi paljon myös kynttilöistä. Syksy saa tulla, minä oon valmis nauttimaan kynttilöistä, takkatulesta, villasukista, punaviinistä ja vilteistä.

Tänään kokkasin jättiannoksen juurespataa. Pilkoin mm. porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, sieniä, purjoa ja valkosipulia, ja joukkoon heitin kypsennettyjä possunpaloja. Possuinen viikonloppu siis, mutta hyvää tuli tästäkin. Tein annoksesta niin suuren, että me syödään sitä miehen kanssa ensi viikolla työeväinä kyllästymiseen asti.

 

 

Olen tänään tonkinut kodinhoitohuoneessa perä pitkällä. Kerron seuraavassa postauksessa, miksi. Energistä viikkoa teille, jotka tänne eksytte! Ilahdun kommenteistanne. :)

Työkaverini pääsivät todistamaan tänään uuden laukun saaneen naisen sekoamisen. Olen materialisti, vaikka kuinka yritän muuta väittää. Ehkä viime aikojen shoppailut jo puhuvat puolestaan...

Palkitsin itseni lomalla tehdyistä opinnoista tilaamalla uuden Guessin laukun. Tilauksen jälkeen olen käynyt JOKA PÄIVÄ (sata kertaa) ihastelemassa laukkua netissä. Viimein tänään sain viestin, että laukku on noudettavissa - juoksin saman tien postiin. Esimieheni ihmetteli, mihin juttukeikalle lähdin niin kiireellä, mutta juoksuaskeleiden syy olikin uusi rakas. Hopeinen Margeaux sai osakseen paljon kehuja ja ihastelua, ja muutama työkaveri meni saman tien katsomaan Guessin uutuuksia. Näin se hulluus leviää. :)

Uusi rakkaani, silmäteräni ja iloni, olkaa hyvät. (Kuva: www.zalando.fi).

Jos maltan enää ikinä pitää mitään muuta laukkua, se pääsee välillä lepäämään tähän ihanaan eteishyllyyni kunniapaikalle:

Sain tuon hyllyn töistä. Kun vaihdoimme toimipaikkaa, tämä lehtihylly ei mahtunut uusiin tiloihin. Hyllyssä on 52 lokeroa, jotka on mitoitettu niin, että tabloid-lehti mahtuu siihen taitettuna. Hyllyssä siis säilytettiin vuoden lehdet, mutta nyt se on minun. Maalasin valkoiseksi ja muutin hieman käyttötarkoitusta.

Tämä päivä on ollut muutenkin hyvä. Kävin aamulla salilla ja menin myöhemmin töihin. Yhdeksän tunnin yöunilla ja aamusalilla on ihmeellinen vaikutus. Olo on energinen ja olen ylpeä tämän viikon itsekurista.

Palasin tänään lomalta töihin. Kynnet on terotettu ja punattu. (Sori epätarkka kuva).

 

Eilen oli tosi kiva viimeinen lomapäivä. Olin siskojeni kanssa lähikaupungissa ja omassa pikkucityssä shoppailemassa. Lomatili on tyhjennetty viimeistä senttiä myöten, mutta kyllä kannatti.

Shoppailupäivän anti:

• Tennarit. Vanhat oli puhki kulutettu (johtuen tietenkin käyttäjän suuresta lenkkeilyinnosta, hah).
• Sporttivaatteita. Päätin, etten tällä kertaa osta heti tuliteriä kamoja, kun päätän aloittaa sporttisemman elämän, joten olen kulkenu maaliskuusta asti salilla missä sattuu vanhoissa ryysyissä. Nyt päätin, että koska oon siellä ahkerasti käynyt, lomaa lukuun ottamatta, voin motivoida itseeni uusilla treenivaatteilla. Olikin kiva vaihtaa salille pitkien housujen tilalle caprit. Pienestä sitä on iloinen.
• Kosmetiikkaa. Niin tiedän, taas... Ystäväni vinkkasi todella hyvästä asperiinikuorinnasta, johon tarvitaan Freemanin ananaskuorintaa. Freemanit oli tarjouksessa, joten mukaan lähti useampi puteli. Ja kuorinta oli todella lupausten mukainen. Freemaneiden lisäksi ostin Body Shopista suihkugeelin ja vartalovoin sekä kuorintahansikkaat.
• Korkkarit. Ah. Uuh. Ihanaa. Punainen on syksyn väri. Ensi-iltansa nämä ihanuudet saa kolmen viikon kuluttua siskoni esikoisen ristiäisissä. En malta odottaa!

 

Shoppailujen lisäksi käytiin tietenkin syömässä. En erityisemmin ole tykänny Rosson listasta enää aikoihin, mutta Rosson tiramisun (tai miratisun, niin kuin yleensä suustani lipsahtaa) voittanutta ei ole. Nam.

Tästä alkoikin samalla kolmen viikon karkki- ja herkkulakko. Kesälöysäilyt on tuonu 2,5 kiloa (eli kokonaispudotus maaliskuulta lähtien on nyt 5,8 kg). Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta painoa olis voinu tulla enemmänkin (löysäilyt huomioon ottaen) ja pääasia on se, että nyt homma jatkuu. Aloitin aamusalit eilen yläkroppatreenillä. Vähän piti laskea painoa joissain laitteissa, mutta muuten jaksoin kohtuuhyvin. Tästä se lähtee taas! Voi olla, että jatkossa täältä blogista löytyy aika paljon ruokavaliojuttuja yms. koska kiinnitän syömisiin ja liikuntaan enemmän huomiota. Kevään tavoite oli laskea sykkeitä ja nyt saisi laskea paino. Tavoitteena on tehdä liikunnasta kuitenkin asia, joka ANTAA voimia opiskelu- ja työsyksyyn, mutta EI ole yksi suorite lisää. Let's see.

Kesälomasta jäi mieleen opiskelustressi, mutta myös ihanat hetket mökillä ja pienillä reissuilla Suomessa. Viime viikolla olin mieheni kanssa hänen isänsä ja vaimonsa mökillä Oulun kupeessa. He oli laittanu kylpytynnyrin, ja siinähän kelpasi lillua. Nautin todella pitkistä kylvyistä, skumpasta, aamiaisesta aurinkoisella laiturilla ja koskenkohinan kuuntelemisesta. Ihana paikka! Päätettiinkin miehen kanssa, että mennään syksyllä uudestaan, kun kutsu kerran kävi. Voin jo kuvitella, miten ihanaa on piiloutua sinne viikonlopuksi karkuun kiirettä ja stressiä.

Kiitos kesä, että taas piipahdit meillä. Liian lyhyesti, mutta kuitenkin. Näillä eväillä ja muistoilla kohti syksyä. Kaikki on sydämeen tallennettu.