Tänään on ollut vauhdikas päivä, ehkä syynä lievä auringonpistos, jonka taisin saada. Olin koko päivän ulkona: läppärin kanssa terassilla esseetä kirjoittamassa, ihanan ystävän terassilla juomassa parasta mahdollista kotikahvia (salaisuus: ystäväni vaahdotustaito ja tarpeeksi rasvainen maito) ja vielä trampoliinilla siskonpojan kanssa. Täytyy muistaa juoda jatkossa tarpeeksi vettä ja pitää vähintään aurinkolaseja päässä.

Mutta asiaan. Otin illalla mieheni kanssa siivousspurtin. Huone, jossa on minun työpiste, vaatteet, meikit yms. on ollut muutostamme asti (3 kk) pahvilaatikoiden säilytyspaikkana. Tänään aloitin huoneen raivaamisen.

Olen keksinyt mielestäni nerokkaan meikkauspisteen. Olen laittanut koritornin ylimmäiseen koriin vanhan lusikkalaatikon. Lokerot ovat täydellisiä päivittäisessä käytössä olevien meikkien säilyttämiseen. Kaapin ovi on leveä peiliovi ja huoneen ikkunasta tulee hyvin luonnonvaloa, joten paikka on meikkaamiselle kotimme paras. Tässä piirrän aamuisin itselleni naaman sekä rasvailen iltaisin puhdistusten jälkeen.

Ja ettei menisi liian nerokkaaksi, tässä näkymä vaatekaappiini, jonka tänään siivosin. Kuva otettu siis ENNEN siivoamista. :)

Olen tosi hyvä sotkemaan vaatekaappini. Ehkä sotkuakin enemmän järkytyin kaapin sisällön värimaailmasta. Miksi lähes KAIKKI on mustaa? Palaan opintovapaalta töihin muutaman viikon kuluttua ja suunnitteilla on työvaatteiden shoppailua, joten tämä tylsyys korjaantuu pian. Lupaan! Otan kaapistani heti shoppailureissun jälkeen uuden kuvan ja ellei värimaailma ole muuttunut, syön reinoni. Sovittu? :)