Tällä viikolla on ollut ihania keväisiä, aurinkoisia päiviä ja iltoja. Ne on kuin pihatöille tehty. Minun ja mieheni taloudessa pihatyöt tarkoittaa sitä, että menemme mittanauhan ja haravan  kanssa ulos, kävelemme hetken ympyrää, huokailemme, vähän mittailemme, huokailemme, haravoimme yhden kukan esiin heinittyneestä penkistä, huokailemme - ja palaamme sisälle odottamaan uutta inspistä.

Mikä siinä pihansuunnittelussa on niin vaikeaa? No se, että pihamme on ollut jo edellisen omistajan aikana lähes käyttämättömänä, emmekä osaa päättää a) mistä aloittaa, b) kuinka massiivisen piharemontin teemme ja c) puutarhatietämyksemme on niin surkeaa, ettemme keksi edes ideoita.

Nyt olemme päässeet jonkinlaiseen päätökseen ja aiomme tehdä kevyen etupiharempan touko-kesäkuussa. En edes halua mitään tarkkoja suoria linjoja, vaan vähän epätäydellisen rosoista pitää olla. Nurmikkoakaan emme uusi, vaikka se on osin sammaloitunut. Takapiha odottakoon säästämistä, raikkaita ideoita ja seuraavaa kesää.

Etupihamme muutokset:

• Lauta-aita tontin etureunaan (mallia meidän kuistista)
• Laatoitus jalankulkuväylälle ja kuistin eteen puolipyöreään muotoon
• Kuistin läheisyyteen korotettu kukkapenkki tylsällä, mutta mielestäni kauniilla tiilirakennelmalla
• Uusi hiekka (kivituhka) autokatoksen eteen + talon sivulle ja kivijalan viereen
• Nurmikon ja hiekan rajat siistitään (nyt nurmikko rönsyilee miten sattuu)
• Roskiksille puukatos
• Naapurin ja meidän tonttien välistä karsitaan muutama puu
• Perunat istutan suosiolla vanhempien penkkiin ja kasvimaan teen kasvulaatikkoon, sillä kasvimaan tekeminen ja lähinnä paikan päättäminen tuntuu tähän saumaan ylivoimaiselta

Olen tosi tyytyväinen, jos saamme yllä olevat muutokset aikaiseksi!

 

Saimme eräänä aurinkoisena iltana ihanan pienen apulaisen haravointitalkoisiin.

 

Ansaitsisimme kaunein piha -palkinnon jo pelkän kukkapenkin perusteella. Ou nou.

 

Jotain tarttis tehdä.