Olen aloittanut kaksi edellisaamua pienellä venyttelyllä. Ohjeet on uusimmasta Me Naiset Sportista. On kuulkaa vetreä olo, mutta jos minut näkee tekemässä Tervehdys auringolle (kuvitteelliselle sellaiselle) -liikettä normaalina työaamuna, nipistä pliis. En nimittäin itsekään usko, että taivun kissanselkään tai kellon viisareihin normaalityöaamuna. Mutta ainahan sitä voi itselleen uskotella, että tästä alkaa nyt uusi, uljas elämä. :)

Olen vielä tämän viikon kotona, opintovapaalla. Mies piipahti äsken lounaalla. Yllättyi iloisesti paistetusta kuhasta ja kauniisti katetusta pöydästä. Onneksi joskus on aikaa arkiromantiikkaan.

Piipahdin opintojen vuoksi Helsingissä. Rakastan sitä kaupunkia, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Joskus täällä maalla kaipaan juuri sitä, että voisi vaan hypätä ratikkaan ja mennä syömään tai lasilliselle jonnekin kivaan paikkaan. Hkissä on esimeriksi ihania tapaspaikkoja. Inhoan isoja annoksia ja kyllästyn ruokiin helposti, joten tapakset ovat lyhytjänteisen ihanneruokaa. :)

Ostin Ikeasta tämän teenkeittimen. I love it. Olen siirtynyt vähitellen kahvista teehen, ja tällä on kiva hauduttaa irtoteetä. Irtoteet on ihan oma maailmansa, enkä ole siitä vielä perillä. Mutta sen tiedän, että Hkissä olevan Pähkinänsärkijän ja erään porvoolaisen myymälän (en muista nimeä) valikoimat ei koskaan petä. Nam.

Tänään join aamuteen lempimukistani, palomiesmukista. Sain mukin saksalaisilta (komeilta) palomiehiltä haastatellessani heitä. Miehet varmistivat, etten koskaan unohda heitä. ;) Parhaimmat astiat ja huonekalut ovat niitä, joihin liittyy jokin mukava muisto.

Bloggaustaukoon ei ole mitään syytä. Aiheita on ollut mielessä paljon, mutta ne on kaikki jääneet arjen jalkoihin. Niin kuin joskus povailin, syksy on ollut melkoinen työ- ja opiskeludeadlineineen. Mutta silti tämä syksy on ollu tosi hyvä. Ja kaunis.

Kummitätini sytytti päässäni jonkinlaisen ymmärryksen ja kiitollisuuden valon. Kävin hänen luonaan kuukausi sitten, olimme nähneet viimeksi yli vuosi sitten. Kummitätini soitti ja kiitti vierailusta: "Oli ihana nähdä, että selvästi voit hyvin ja elämässäsi on nyt kaikki kohdallaan." En ole kertonut hänelle mitään uupumuksestani tai paniikkihäiriöstä tai nykyisestä elämästä. Mutta läheisillä on tarkat silmät.

Aloin miettiä, että elämäni on tosiaan muuttunut paljon. Vielä kaksi vuotta sitten istuin tietokoneella 12-16 tuntia päivässä, söin ensimmäisen kerran illalla, nukuin 4-6 tuntia yössä, en liikkunut tai ulkoillut nimeksikään. Elin tällä tavalla kolme vuotta. KOLME VUOTTA! Kun kaksi vuotta sitten jäin opintovapaalle, päätin, että asiat muuttuvat. Muutos oli kuitenkin tosi hidasta. Käytin opiskeluun sen ajan, mikä ennen oli menny töihin, pysähtyminen ja jatkuvan suorittamisen lopettaminen oli vaikeaa ja eri elämän saroilla tuli uusia hankaluuksia minusta johtumattomistakin syistä. Toipuminen alkoi viime keväänä, kun vihdoin hain ja sain kunnolla apua. Nykyään käyn kuntosalilla 1-3 kertaa viikossa, ulkoilen viikottain, en ikinä jätä aamiaista ja lounasta väliin, enkä enää opiskele ja tee töitä samana päivänä eli olen tietokoneella enintään 8 tuntia päivässä. Joku voisi sanoa, että sekin on liikaa, liikuntaa on liian vähän ja plaaplaa. Ite olen tajuttoman onnellinen, että tässä hetkessä asiat on näinkin hyvin ja vielä on tilaa uusille tavotteille ja haasteille. En voi ymmärtää, miten huonosti kohtelin itseäni ja läheisiäni pitkään. Tuo tie olisi varmaan kuljettu loppuun hyvin pian, nyt sen vasta tajuan.

On tosi vapauttavaa, että elämässä on tilaa ja energiaa harrastuksille ja spontaaneille asioille. Viime viikolla otimme keskellä arkea siskonpojan yökylään, kun hän soitti ja niin kauniisti pyysi (jep, täti on heikko). Sovin pomoni kanssa, että menen töihin seuraavana aamuna muutamaa tuntia myöhemmin, jotta ehdin heittää pojan aamutoimien ja ulkoilun jälkeen kotiinsa. Jatkoin työpäivää hyvillä mielin loppupäästä, kivan aamun motivoimana. Tällaista en olisi todellakaan tehnyt aiemmin, koska ei olisi muka ollut aikaa, eikä voimiakaan.

Uupumusoireita ei ole näkyny enää pitkään aikaan. Paniikkioireista kaikki kuoleman- ja sairaudenpelot, puutumiset ja öiset sykkeennousut on jääny pois. Huimaus on vielä satunnainen vieras, mutta se on helpompi kestää, sillä nukun HYVIN. Huimausta voi myös hallita stressin määrällä. Aina asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta pitkälle voi.

Olen nyt kahden viikon palkattomalla vapaalla, jotta saan aikaa opiskelulle. En ehtinyt laittaa työpaikan ovea kiinni, kun kurkku tuntui kipeältä. Niinpä olen ollut koko ekan opintoviikon kipeänä. Ensiksi harmitti (eniten siksi, että oli tarkoitus käydä paljon salilla), mutta sitten tajusin, että hyvä näin. Saan olla kotona ja sairastaa rauhassa ilman syyllisyyttä siitä, että olen töistä pois tai en ole pois. Tämä elämänkoulu on opettanu kuuntelemaan itseä. On uskottava, että keho tietää mieltä paremmin, milloin se lepoa kaipaa. Ehkä kroppa kiittää jossain kohtaa, kun nyt sitä kiltisti kuuntelen ja keitän taikajuomaa inkivääristä ahkeraan. :)

Tuntuu, että joku lamppu (tai kynttilä) on korvien välissä syttyny. Silti tiedän, miten heikoilla ja haavoittuvainen olen. Laiva voi keikahtaa vielä toiseenkin suntaan. Ehkä juuri siksi tämä hetki tuntuu niin arvokkaalta.

Ettei menis kovin vakavaksi, kysytään tällainen kevyt kysymys: Mikä on ollut sinulle kovin oppimisen paikka elämässä?

Minun piti olla Helsingissä työmatkalla, syödä sushia ja aloittaa lauantai Fazerin kahvilan brunssilla. Mutta flunssanpoikanen päätti toisin. Alkuviikolla voitin pöpön, mutta pian tilanne oli 1-1 ja sitten 2-1, flunssalle. Pysyin vaakatasossa perjantain ja lauantain ja onneksi tänään sunnuntaina on ollut energiaa pieneen puuhasteluun ja pääsen huomenna töihin.

Eilen päätin, että en jaksa enää makoilla ja kokkasin meille herkkuillallisen. Pakastimesta löytyi possua ja itse noukittuja kanttarelleja. Niistä syntyi sienillä täytettyjä possurullia. Lisukkeeksi valmistin pannujuureksia ja punajuuri-vuohenjuustopaistosta. Taivaallisen hyvää (vaikka kuva kertoo ehkä toisin, heh)! Punaviini on vähemmin mainostettu flunssalääke, mutta toimii. :)

Mies oli ihana ja siivosi kodin. Viikonloppuna on taas tuntunu erityisen onnelliselta asua tässä omassa kodissa, pienessä yksikerroksisessa puutönössä. Miten paljon ikävöinkään juuri näitä kotihetkiä, kun 1,5 vuotta asuttiin poissa. En lähde tästä talosta enää kuin kantamalla ja siihen tuskin kukaan pystyy. :) Olen nauttinut tosi paljon myös kynttilöistä. Syksy saa tulla, minä oon valmis nauttimaan kynttilöistä, takkatulesta, villasukista, punaviinistä ja vilteistä.

Tänään kokkasin jättiannoksen juurespataa. Pilkoin mm. porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, sieniä, purjoa ja valkosipulia, ja joukkoon heitin kypsennettyjä possunpaloja. Possuinen viikonloppu siis, mutta hyvää tuli tästäkin. Tein annoksesta niin suuren, että me syödään sitä miehen kanssa ensi viikolla työeväinä kyllästymiseen asti.

Olen tänään tonkinut kodinhoitohuoneessa perä pitkällä. Kerron seuraavassa postauksessa, miksi. Energistä viikkoa teille, jotka tänne eksytte! Ilahdun kommenteistanne. :)

Palkitsin itseni lomalla tehdyistä opinnoista tilaamalla uuden Guessin laukun. Tilauksen jälkeen olen käynyt JOKA PÄIVÄ (sata kertaa) ihastelemassa laukkua netissä. Viimein tänään sain viestin, että laukku on noudettavissa - juoksin saman tien postiin. Esimieheni ihmetteli, mihin juttukeikalle lähdin niin kiireellä, mutta juoksuaskeleiden syy olikin uusi rakas. Hopeinen Margeaux sai osakseen paljon kehuja ja ihastelua, ja muutama työkaveri meni saman tien katsomaan Guessin uutuuksia. Näin se hulluus leviää. :)

Uusi rakkaani, silmäteräni ja iloni, olkaa hyvät. (Kuva: www.zalando.fi).

Jos maltan enää ikinä pitää mitään muuta laukkua, se pääsee välillä lepäämään tähän ihanaan eteishyllyyni kunniapaikalle:

Sain tuon hyllyn töistä. Kun vaihdoimme toimipaikkaa, tämä lehtihylly ei mahtunut uusiin tiloihin. Hyllyssä on 52 lokeroa, jotka on mitoitettu niin, että tabloid-lehti mahtuu siihen taitettuna. Hyllyssä siis säilytettiin vuoden lehdet, mutta nyt se on minun. Maalasin valkoiseksi ja muutin hieman käyttötarkoitusta.

Tämä päivä on ollut muutenkin hyvä. Kävin aamulla salilla ja menin myöhemmin töihin. Yhdeksän tunnin yöunilla ja aamusalilla on ihmeellinen vaikutus. Olo on energinen ja olen ylpeä tämän viikon itsekurista.

Eilen oli tosi kiva viimeinen lomapäivä. Olin siskojeni kanssa lähikaupungissa ja omassa pikkucityssä shoppailemassa. Lomatili on tyhjennetty viimeistä senttiä myöten, mutta kyllä kannatti.

Shoppailupäivän anti:

• Tennarit. Vanhat oli puhki kulutettu (johtuen tietenkin käyttäjän suuresta lenkkeilyinnosta, hah).
• Sporttivaatteita. Päätin, etten tällä kertaa osta heti tuliteriä kamoja, kun päätän aloittaa sporttisemman elämän, joten olen kulkenu maaliskuusta asti salilla missä sattuu vanhoissa ryysyissä. Nyt päätin, että koska oon siellä ahkerasti käynyt, lomaa lukuun ottamatta, voin motivoida itseeni uusilla treenivaatteilla. Olikin kiva vaihtaa salille pitkien housujen tilalle caprit. Pienestä sitä on iloinen.
• Kosmetiikkaa. Niin tiedän, taas... Ystäväni vinkkasi todella hyvästä asperiinikuorinnasta, johon tarvitaan Freemanin ananaskuorintaa. Freemanit oli tarjouksessa, joten mukaan lähti useampi puteli. Ja kuorinta oli todella lupausten mukainen. Freemaneiden lisäksi ostin Body Shopista suihkugeelin ja vartalovoin sekä kuorintahansikkaat.
• Korkkarit. Ah. Uuh. Ihanaa. Punainen on syksyn väri. Ensi-iltansa nämä ihanuudet saa kolmen viikon kuluttua siskoni esikoisen ristiäisissä. En malta odottaa!

Shoppailujen lisäksi käytiin tietenkin syömässä. En erityisemmin ole tykänny Rosson listasta enää aikoihin, mutta Rosson tiramisun (tai miratisun, niin kuin yleensä suustani lipsahtaa) voittanutta ei ole. Nam.

Tästä alkoikin samalla kolmen viikon karkki- ja herkkulakko. Kesälöysäilyt on tuonu 2,5 kiloa (eli kokonaispudotus maaliskuulta lähtien on nyt 5,8 kg). Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta painoa olis voinu tulla enemmänkin (löysäilyt huomioon ottaen) ja pääasia on se, että nyt homma jatkuu. Aloitin aamusalit eilen yläkroppatreenillä. Vähän piti laskea painoa joissain laitteissa, mutta muuten jaksoin kohtuuhyvin. Tästä se lähtee taas! Voi olla, että jatkossa täältä blogista löytyy aika paljon ruokavaliojuttuja yms. koska kiinnitän syömisiin ja liikuntaan enemmän huomiota. Kevään tavoite oli laskea sykkeitä ja nyt saisi laskea paino. Tavoitteena on tehdä liikunnasta kuitenkin asia, joka ANTAA voimia opiskelu- ja työsyksyyn, mutta EI ole yksi suorite lisää. Let's see.

Kesälomasta jäi mieleen opiskelustressi, mutta myös ihanat hetket mökillä ja pienillä reissuilla Suomessa. Viime viikolla olin mieheni kanssa hänen isänsä ja vaimonsa mökillä Oulun kupeessa. He oli laittanu kylpytynnyrin, ja siinähän kelpasi lillua. Nautin todella pitkistä kylvyistä, skumpasta, aamiaisesta aurinkoisella laiturilla ja koskenkohinan kuuntelemisesta. Ihana paikka! Päätettiinkin miehen kanssa, että mennään syksyllä uudestaan, kun kutsu kerran kävi. Voin jo kuvitella, miten ihanaa on piiloutua sinne viikonlopuksi karkuun kiirettä ja stressiä.

Kiitos kesä, että taas piipahdit meillä. Liian lyhyesti, mutta kuitenkin. Näillä eväillä ja muistoilla kohti syksyä. Kaikki on sydämeen tallennettu.

...mutta yllätinkin itseni ja raahauduin suihkuun - kello 22.30. Ensin aioin hukuttaa itseni länttäämällä pullean takamukseni lattiakaivon päälle. Näin jo komean lähdön traagiset uutisotsikot silmissäni, mutta sitten. Silmiini osui ah-niin-ihanat hemmottelutuotteet, että päätinkin päättää tämän viimeisen lomaviikon toisin.

Vartalon kuorinnan (lue: mahamakkaroiden heiluttamisen), hiusten syväpesun ja naamion, kasvojen kuorinnan ja naamion sekä sheivaamisen jälkeen hormonihirviön hirveä sunnuntai saikin ihan kivan päätöksen.

Nämä yllä olevat muuttivat elämäni tänään. Kauniisti kylmälaukun päällä kuvattuna lempishampooni ja -hoitoaineeni (Sp), Biothermin kuivan ihon puhdistusgeeli, Dermosilin kosteuttava hiusnaamio (loistava hinta-laatusuhde!), Dermosilin Primo vaniljainen vartalon kuorinta sekä ystävältä tänä kesänä synttärilahjaksi saatu Lumenen vitamin c+ virkistävä naamio (Valitin hänelle joskus vastaavan tuotteen markkinoilta poistumista. Hän oli bongannut tämän korvaavan tuotteen ja osti sen minulle lahjaksi. Vaikka tuote ei ihan samaan aiemman tuotteen kanssa ylläkään, niin pidän naamiosta. Ja vielä enemmän pidän ystäväni eleestä. Kivan lahjan lisäksi hän osoitti, että on kuunnellut juttujani. <3)

Sukellan pian lakanoihin, pitkäpinnaisen rakkaani kainaloon ja herään toivottavasti huomenna paremmalla tuulella. Tänään taisi iskeä naishuolien lisäksi henkinen kesälomakrapula. Minulla on vielä huomenna lomapäivä, mutta sitten koittaa paluu sorvin ääreen. En ole vielä valmis, nyyh. Suorastaan pelkään tulevaa syksyä, sen työ- ja opiskeludeadlineja ja tuskaa siitä, miten mihinkään muuhun ei jää aikaa... Mutta yritän nyt reipastua, ottaa paremman asenteen ja organisoida arjen sellaiseksi, että siinä on hyvä olla. Miehenikin. ;)

Yhtä asiaa olen jo ikävöinyt: saliaamuja! Niiden osalta arki koittaa huomenna.

Hyvää yötä.

...valtavista kirjapinoista. Rasittavista teoreettisista käsitteistä ja määritteistä, joita tankatessa pyykinpesukin kuulostaa glamourilta, mutta jotka opittuaan lisää intohimoa ja kiinnostusta omaa alaa kohtaan.

...kasasta paperia, kansioita ja vihkosia. Musteesta, lyijystä ja alleviivaustusseista. (Kirkkoveneistä ja muista tosi hauskoista ja mielikuvitusrikkaista piirroksista sivujen reunoilla).

...kärsivällisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. (Joita minulla ei ole. Huijatakseni itseäni olen yrittänyt sisustaa työhuoneen niin kivaksi, että haluan kuluttaa siellä mahdollisimman paljon aikaa.)

...eli itsehuijauksesta. Varsinkin siitä on aikuisopiskelu tehty.

...karkista (aikuisopiskelija tarvitsee energiaa, koska öööö...) ja Voltaren Fortesta (jos on niin tyhmä, ettei käy säännöllisesti kuntosalilla, pidä taukoja tietokoneella istumisesta jne.).

PS. Olisko jollain tiedossa salvaa, jota vois hivellä häntäluuhun? Tai jotain tuhtia kamaa, jolla perslihaksista tulis vahvemmat (sokeri ja rasva eivät ole tehonneet tarpeeksi)?

Suosittelen lämpimästi aikuisopiskelijan arkea jokaiselle! :)

(Ja jos tätä blogia lukee joku opettajistani,niin joo joo, kyllä ne esseet vielä valmistuvat ennen puoltayötä.)

Lomaseura oli parasta. Olin reissussa mieheni ja siskoni perheen kanssa. Siskoni esikoinen, kuukauden vanha neiti, vei sydämeni täysin. Olen nauttinut lomallani kaikista eniten siskojeni lasten kanssa olemisesta, yhteisestä ajasta, ja fiilistellyt sitä, miten onnellista on lapsettomana saada kokea moista varauksetonta rakkautta. He, kolme pientä naperoa, ovat minulle kaikki kaikessa ja tulen tekemään kaikkeni heitä suojellakseni.

Yövyimme jokin aika sitten vanhempieni kotona. Mukana oli toisen siskoni kolmevuotias, joka nukkuu mielellään välissämme. Kun mieheni nousi ennen yöunia vielä hetkeksi sängystä ja tuli paikalleen takaisin, meidän unikaveri varasti sekunnin sadasosassa mieheni paikan. Taisteluhan siitä tuli. Ja minulle makoisat naurut. Love it.

Tein kivoja shoppailuja Kuopijjossa, mikä olikin yksi reissun päätarkoituksista, heh. Lamppuaddiktin valaisinkokoelma sai kaivattua täydennystä, kun ostin Pentikistä tämän:

Siinä se nyt valaisee eteistämme, ja antaa täydellisen pehmeän valon. Lamppukauppojen lisäksi täydensimme heikkoa "kattilaosastoamme" ostamalla Jamie Oliverin sarjasta uuden paistinpannun ja paistokasarin. Särkyneen hiustenkuivaajan tilalle hankittiin Kuopijjosta (no, osaan mä kirjoittaa tän ihan oikeinkin: Kuopiosta) uusi. Lisäksi shoppailin kosmetiikkaa: kaksi Mavalan kynsilakkaa, yhden Opin kynsilakan ja Guerlainin huulikiillon (koska se oli alennuksessa ja koska olen metsästänyt ko. sävyä kauan). Nämä ostokset perustelin itselleni sillä, että olen tehnyt (taas) päätöksen panostaa naisellisuuteen. Miksi ne korkkarit vaihtuvat niin usein ballerinoihin ja miksi niitä halkeilleita kynsilakkoja pitää katsella viikko ennen kuin jaksaa lakata kynnet siisteiksi uudelleen? Nyt tuli loppu tällaiseen lusmuiluun! :)

Shoppailukierros jatkui seuraavana päivänä Ikeaan. Vaikka ihastuin savolaisuuteen, niin siitä on pakko antaa moitteita, että monissa liikkeissä kaikki tuntui olevan jotenkin kierossa järjestyksessä. Ikeakin kierrettiin ihan väärään suuntaan... ;) Ikeasta mukaan tarttui lämmin torkkuviltti syysiltoihin, työhuoneen säilytystavaroita (kuvia tulee, kun työhuoneen sisustus on kokonaan valmis -> vielä uupuu tuoli) ja korkea lasimaljakko.

Koko reissu taitettiin suunnilleen tässä säässä:

Onneksi en kuulu niihin rasittaviin säävalittajiin. Sää on aina mitä on ja sen ehdoilla mennään. Toki mieluummin kylven auringossa kuin kahlaan sateessa, mutta sateessakin on omat hyvät puolensa. Kun eilen illalla kotiuduimme, sytytin kynttilät ja napsin tunnelmavaloja lempivalaisiini. Kesäihmisenkin mielestä pimeissä illoissa ja syksyssä on jotain kaunista, mikä koskettaa.

Sadesäässä on myös se hyvä puoli, että sain pidettyä persukseni tänään penkissä koko päivän ja tehtyä opiskelutehtäviä eteenpäin. Pyhitän opiskelulle vielä maanantain ja tiistain, kunnes heittäydyn taas nauttimaan täysillä viimeisestä lomaviikosta.

Häntäluuta ja hartioita pakottaa sen verran, että venyttelyt ja sauna kutsuu. Terassille on sytytetty kynttilät ja karpalolonkero on kylmässä. Loma.

Syitä blogin päivittämistaukoon on lukuisia: laiskuus, tylsyys, rakkaan läppärini pimahtaminen & tuskallisen pitkä huoltoreissu ja kiire - kiire ensin töissä, sitten lomalla. Mihis se uusi kiireettömämpi ja rennompi elämänasenne unohtuikaan? No, kaivan sen esille taas kun palaan sorvin ääreen, lupaan.

Olen juuri tehnyt paluun ihmisten ilmoille sähköttömältä mökiltä. Tuliaisena ensimmäiseltä lomaviikolta on muun muassa puolikkaan pään kokoinen finni leuassa (kiitos järvivesi, aurinkorasva ja ei-niin-hygieninen ihonhoito), muutama mellevä lomariita (miehet!) ja muutama mellevä ahdistuskohtaus a) siitä, että loma on (muka) liian lyhyt, b) siitä, että en osaa päättää, mitä tekisin ja minne menisin vai pysyisinkö ihan paikallani vaan ja c) siitä, että stressaan jatkuvasti tekemättömiä opiskelutehtäviä ja kauhistelen tulevan syksyn työ- ja opiskelutaakkaa, jota helpottaakseni en kuitenkaan haluaisi uhrata lomastani tuntiakaan. Aaargh. Mutta näistä ensimmäisen lomaviikon ahdistuksista olen pässyt joten kuten yli ja osannut nauttiakin.

Nyt juon skumppaa. Kello 01 yöllä, maanantain vastaisena yönä. Jes! Lomaa parhaimmillaan.

Lomalla pitää vähän suorittaa. Vaikka siivoamalla keittiökaapit.

Rentoudun parhaiten riippumatossa ja remppaamalla. Sääli, ettei näitä harrastuksia voi yhdistää. ;) Mökin ikkunapokat ja ovet ovat saaneet maalin sillä välin kun mies on naputellut terassin ja ulkohuussin.

Mökkitien kavereita. Ammuu!

Aurinko hellii onneksi meitä elokuun faneja ja lomalaisia. En saa silmiäni irti tästä kuvasta. Järvi oli aivan peilityyni.

...eikä illoissakaan ole valittamista. Yksi lomaviikon parhaita hetkiä on ollut saunominen ja naku-uinti keskiyöllä. Niin rentouttavaa ja hauskaa! Sen jälkeen oli ihanaa juoda lasillinen valkkaria mökissä kynttiläkruunun valossa. Elokuun illat on mielettömiä!

Heräsin tänä aamuna ensimmäisen kerran jo 5.30. Kaduttaa, etten jaksanut ottaa kuvaa, saati mennä aamu-uinnille, sillä sekin kannattaisi lämpimänä kesäaamuna kokea.

Minua on huvittanut viime päivien blogikeskustelut. Se kun joku laittoi blogiinsa kuvia sotkuisesta kodistaan ja sai palautevyöryn, jossa ylistettiin sekä kirjoittajan että blogin aitoutta. Pyh, sanon minä. En ihan ymmärrä, miksi sotkuinen koti ja siitä kuvien jakaminen maailmalle tekee jostakin aitoa. Vaikka se postaus olikin hauska ja ihan viihdyttävä. Onneksi Kaikki mitä rakastin -blogista osui silmiini aivan loistava kirjoitus. Allekirjoitan kaiken siinä olevan ihan täysin.

Tässä muutama poiminta:

"Jostain syystä Suomessa on silti tapana ajatella, että aitoa on sotku, rumuus ja se, kun menee huonosti. Epäaitoa on kauneus, siisteys ja se, että enimmän osaa ajasta menee hyvin."

"Minun elämäni ei tietenkään ole täydellistä (kyllähän te tiedätte: olen krooninen stressaaja, vähän plösö liikunnanvihaaja ja koukussa Pretty Little Liarsiin - noin niin kuin alkajaisiksi) mutta myönnän, olen syyllinen: kotonani on aina kukkia. Juon skumppaa, syön brunsseja ja käytän kankaisia lautasliinoja - ja valtaosan ajasta olen hyvällä tuulella. En silti oikein osaa ajatella, että elämäni olisi yhtään sen feikimpää kuin kenenkään muunkaan."

"Yksi arvokkaimpia asioita, joita olen oppinut - ihan oman mielialani kannalta - on se, että jos jollain muulla on jotain hyvää, se ei ole ikinä minulta pois. Kyky iloita aidosti muiden puolesta on paras tapa saada lisää hyvää myös omaan elämään."

Amen! Koko postaus löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/kevyt-keskiviikkopohdinta-blogien-vaarallisuudesta-sun-muusta

Minäkin fiilistelen mieluummin viikonlopun hyvillä kuin huonoilla asioilla, mutta ei se tarkoita sitä, että peittelisin huonoja asioita tai saati sitä, ettei mitään huonoa olisi. Parhaimpia hetkiä viikonloppuna oli rakkauspedin kasaaminen miehen kanssa. Me ollaan jo seurustelun alkuajoista lähtien pystytetty joskus olkkariin patjat ja katsottu siinä elokuvia tai muuten köllötelty. Tuo on kastettu rakkauspediksi. Ihanan sokerista, eikö? Mutta siis, viikonloppuun kuului vaikka mitä ihanaa. Perjantaisen vapaapäivän sali, musiikin kuuntelu, lukeminen ja mansikoiden pakastaminen. Illalla makoilin riippumatossa mökillä ja kuuntelin luonnon hiljaisuutta. Lauantaina tapasin ensimmäistä kertaa siskoni alle viikon vanhan esikoistyttären. Sillä rakkauspedillä köllöteltiin miehen kanssa useaan otteeseen ja katsottiin jopa KOLME elokuvaa. Tein henkilökohtaisen keskittymisennätyksen tällä suorituksella, heh. Sunnuntain kruunasi toisen siskoni, hänen miehensä ja heidän kahden lapsensa kyläily. Ulkoilun ja ruuan jälkeen alettiin yhdessä päikkäreille. Oli täydellistä, kun ympärillä oli isompaa ja pienempää ihmistä. Ihan kyljessä kiinni oli kolmevuotias siskonpoika, päällä lämmin untuvapeitto ja avonaisesta ikkunasta kuului, miten sade rummutti peltikattoa.

Ja tosiaan, tuohon yllämainittuun blogipostaukseen liittyen: on paljon itsestä kiinni, millaisena oman elämänsä näkee. Minäkin olisin voinut kirjoittaa siitä, miten kovaa taistelua kävin viikonloppuvapailla siitä, ansaitsenko vapaan vai pitäisikö vapaapäivät käyttää opiskeluun. Miten heräsin tuohon syyllistävään tunteeseen vähintään kerran jokaisenä yönä. Voisin kirjoittaa siitä, miten lauantai oli mennä pilalle, kun viime aikoina kiusannut migreeni ei osannut päättää, ottaako minut kohteeksi vai ei. Olisin myös voinut valittaa sunnuntain sateesta. Muun muassa.

Elämä näyttää usein siltä, millaisena sen itse näkee.